Ja vie eilisen illan laukkatarinan voisin kertoa. No siis mul oli tosi huono olla kotona koska mua ärsytti ihan hirveesti. Noh sain sitten idean lähtee ratsastaan. Kello oli viis ja alko just hämärtyyn. Otin Twistin ja lähdin ulos. Olin menossa soramonttuun laukkaan, vähän niinkuin tänään. Kun aloin mennä semmosta mäkee alas, et pääsisin soramontuun, niin kuulin, kuinka mun ihan vierestä kuuluu nuorien poikien riitelyääniä. No vetäydyin hetkeks näkyvistä. Ne ei tullukkaan sinne mun polulle, vaan lähti semmosta tietä alaspäin. Oli jo aika pimeää kun pääsin soramontun pohjalle. Mun oli tarkotus laukata soramontun toiseen päähän ja tulla sielta takas kotiin yhtä toista reittii. No sit kun olin päässy sinne toiselle puolelle, niin näin ne samat pojat sie! Ne tuijotti mua tosi tuimasti ja alko käveleen mua kohti. Sit mä otin jalat alleni ja aloin laukkaan täysii sinne toiselle puolelle mistä mä tulinkin! Kiva kun mun polvi oli just parempi, ja sit se joutu tämmötteeseen. Kun olin päässy sinne mäkeen, mis alko metsä, oli niin pimeetä et en kunnolla ees erottanu mis olin. No onneks oon asunu samassa talossa koko ikäni ja muistin kaikki reitit metsästä ulkoo! Pääsin sit kotiin. Mut mun polvet ja nilkka oli niin kipeet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti